”Talvisella vaelluksella parasta on jonkinlainen luonnon mystinen suppeus ja sisäänpäin kääntyneisyys. Se, ettei oikein missään tapahdu yhtään mitään. Hiljaisena myhäilevä maisema on kuin suuri universaali passiivi, jonka ainoa näkyvä liikkuva osa olen minä. Tämä luo puitteet luovaan ja villiin vapautumiseen”…
Lisää:
http://www.esseepaja.ma-pe.net/viimeinen-ateria/
Mainokset
